Pekan tarinanmuotoisia saarnoja. TÄSTÄ pääset lukemaan tai kuuntelemaan.

Tässä esimerkkinä Päivän saarna 21.7.2020

Yksin kotona

Riitta heräsi aamuyöllä. Kotona oli hiljaista. Jääkaapin surinaakaan ei kuulunut. Kuu paistoi kelmästi sisään kerrostalon ikkunasta. Riitta kurkisti ulos. Sataa tihuutti. Katu oli autio. Makkarissa äiskän ja iskän sänky oli aamullisen petauksen jäljiltä. Kumpikaan ei ollut vielä tullut kotiin! Riittaa alko paleltaa ja vatsaa alkoi vääntää. Riitta katsoi kelloa. Se oli 02.05. Sitten Riitta vilkaisi kännykästään kaikki viestipalvelut. Ei mitään. Riitan vilu syveni. Hän tärisi kylmästä ja pakeni peiton alle lämmittelemään.

Riitta oli 8 -vuotias. Iskä oli sanonut Riitan mentyä ekalle luokalle kouluun, että nyt Riitta on jo iso tyttö, ja äiti oli kompannut iskää. Iskä oli usein työmatkalla. Äiskä oli töissä hotellissa. Oliko nyt yövuoro? Riitta kömpi sängystä ja katsoi perheen seinäkalenteria taskulampun valossa. Ei yövuoroa, vaan iltavuoro. Se oli päättynyt jo kymmeneltä. Missä äiti oli? Missä iskä oli? Riitan sydäntä kouristi. Ahdistus alkoi hiipiä sisään Riittaan. Riitta meni takaisin sänkyyn. Ahdistus oli muuttumassa epämääräiseksi peloksi. Entä jos äiti on joutunut onnettomuuteen? Uni pakeni Riitan silmistä. Hän tuijotti kattoon, seinään, ikkunaan. Riitta kuunteli. Jos lukossa kiertyvän avaimen ääni jo kuuluisi ja äiti astuisi sisään. Riitta pidätti hengitystään ja kuunteli. Oli hiljaista.

Ping. Riitan puhelimeen tuli viesti isomummolta! Riitan sydän sykähti. Miksi mummo aamuyöllä viestittelee? Onko hän saanut sairaskohtauksen? Huoli mummosta valtasi Riitan. Mutta ei. Mummo oli herännyt ja oli kokenut, että nyt pitää lohduttaa ja rohkaista Riittaa. Olihan Riitalla kaikki hyvin? Riitta vastasi ja sitten hän ja isomummo viestittelivät. Oliko Riitta taas yksin kotona? Oli. Mitä jos isomummo tulisi kyläilemään viikoksi? Kyllä! Näin sovittiin. Isomummo tulisi maanataina. Huoli ja ahdistus väistyi ja suloinen uni valtasi Riitan.

Aamulla äiti oli jo herännyt ja keittänyt puuroa. "Hei äiti! Millon sä tulit? Et ollu kotona ainskaan puoli kolmen aikaan yöllä?" Äiti ei vastannut suoraan vaan sanoi hänellä olevan jo kiire takaisin töihin. Riitta arvasi ja kysyi: ” Äiti, olitko taas ylitöissä? Et ollu laittan sitä kalenteriin! Etkä lähettäny viestiäkään että viivyt."  No mutta, olethan sinä jo iso tyttö. Pärjääthän sinä nyt hetken yksin, ja yöllähän nukutaan. Hei sitten!"  Äiti heitti päällystakin ylleen ja riensi ulos. Taas Riitta oli yksin. Ai niin se isomummon kyläjuttu! Riitta viestitti kiireesti äidilleen. Kas, nyt äiti vastasi heti ja sanoi että hyvä." Kerro että isomummo on tervetullut. Hei hei."

Maanantai koitti ja isomummo tuli. Aino-mummo oli lähes 80-vuotias mutta voi oikein hyvin ja asui itsekseen naapurikaupungissa. Riitta halasi isomummoa ja isomummo häntä. Kas tässä Riitta! Tämän nuken tein sinulle viime viikolla. Nukke oli vanhanaikainen räsynukke, mutta iso sellainen. Se täytti Riitan sylin kokonaan. Oli värikkäästi puettu ja lettipäinen. Riitta antoi sille nimeksi Miisku. Kun ilta tuli isomummo kysyi onko Riitalla rukousaiheita.Riitta mietti pitkään uusi nukke sylissään ja kuiskasi huoaten: että iskä ja äiskä ei olis aina poissa ja menossa.

Isomummo vaistosi lapsenlapsensa yksinäisyyden. Hän rukoili koko sydämestään Riitan pyynnön puolesta. Viikko kului ja isomummo lähti. Oli haikeata. Mutta sitten alkoi tapahtua. Uutisissa kerrottiin viruksesta nimeltä covid-19. Kaikkien suomalaisten oli palattava Suomeen ja ravintolat suljettiin ja koulut siirtyivät etäopetukseen. Riitta huomasi olevansa viikosta toiseen joka päivä iskän ja äiskän kanssa! Mikä onni ja autuus! Riitta kiehnäsi vanhempiensa sylissä vähän väliä. Vanhemmat ymmärsivät nyt tyttärensä tarvitsevan heitä lähelleen. Äiti vaihtoi päivätöihin ja iskän työ kävi tästä lähin puoliksi etänä. Riitta risti illalla kätensä ja kiitti taivaan Isää ja ping! Iloinen uutinen lähti myös isomummolle!

Minä kiitän sinua Herra koko sydämestäni, kerron ihmeelliset tekosi! Psalmi 9:2

Pekka Päivärinta